Tästä on nyt muutama vuosi (itseasiassa taisi olla vuonna 2006) kun olin jo leikkauspöydällä tästä mun ranteesta. Siinä on ganglio, eli ranteessa tuollainen patti mikä kasvaa välillä ja aiheuttaa kipuja. Sitä ei silloin voitu leikata koska se oli niin pieni. Alkuvuodesta menin taas lääkärille pyytääkseni lääkäriä tyhjentämään sen (punkteeraus on yksi hoitokeino) ja lääkäri olikin sitten sitä mieltä että ei kannata, hän laittoi minut taas leikkausjonoon. Nyt sitten huomenna on tämä suuri päivä (taas). Huomenna on siis leikkausaika ja tässä sitä vaan jännittää että leikataanko sitä vai ei. Se oli nimittäin alkuvuodesta isoin mitä se patti on ikinä ollut, mutta pari kuukautta sitten kaatusin lapseni ollessa sylissä ja otin sillä kädellä vastaan. Se posahti sitten siihen se rakkula. Ennenvanhaan näitä kuulemma hoidettiin niin että pamautettiin esim. kirjalla rakkula hajalle. Eli tavallaan minä hoidin vaivan itse, mutta nyt on sitten se leikkaus huomenna ja se on taas aika pieni tuo patti. Kuulemma 10% näistä rakkuloista uusii leikkauksen jälkeen. Tuo punkteeraus ja kirjalla lyönti -tai vaihtoehtoisesti kaatuminen- hoitokeinona on siis vain ongelman siirtämistä aina seuraavaan patin kasvuun. 

Siinä mielessä ärsyttää jos ne ei leikkaa, että me ei päästä nyt sitten tänä kesänä ollenkaan Haminaan koska mulla alkaa työt tasan viikon päästä. Jos ne ei leikkaa, niin meillä olisi ollut tässä noin 1,5 viikkoa aikaa olla Haminassa ennen mun töiden alkua.

Jännät paikat siinäkin mielessä että lapset lähtee hoitoon. Ne pääsee nyt oletettavasti samaan paikkaan ainakin kesäksi ja toivottavasti syksylläkin. Kesällä tosin saattaa hoitopaikka vaihtua ja hoitajatkin vaihtua lomien takia. Tärkeintä mulle olisi että he saisivat olla samassa paikassa.  

Nyt ruokaa tekemään ja pullaa leipomaan, hop hop!