Välillä tuntuu että mihin tässä on ryhdytty kun on tehnyt 2 lasta noin pienellä välillä. Hajoaa pää. Huutoa kaksinkerroin ja sitten kun yrittää saada toista nukkumaan niin toinen kitisee ja ite kun yrittää syödä niin toinen tahtoo leikkiä ja toinen tahtoo syliin. No, tämä tästä vaan helpottaa, niin ne kaikki sanoo. Tällä hetkellä mie ainakin vielä uskon sen. 

Käsitöitä olen ehtinyt tehdä sen verran että sukat, jotka oon aloittanut ehkä puoli vuotta sitten niin on saamassa jo parin. Eli siis yksi sukka valmiina, toisessa pitäisi aloittaa kantapää. 

Jouluksi mennään Haminaan. Ajellaan junalla (joka toivottavasti ajaa sitten kanssa) Tikkurilaan ja sieltä meitä tullaan sitten hakemaan autokyydillä. Ajateltiin välttää tämä 2 lasta penkeissä kiinni ja hermot riekaleina. Jos kesällä matkaan meni 9 tuntia, niin mitähän siihen nyt menisi? En edes uskalla ajatella. Alkaa olla enemmän kun vähän miellyttävä ajatus hommata joskus sellainen matkailuauto. Ehkä sitten kun voittaa lotossa. 

Mutta nyt... maaginen hetki, kun molemmat nukkuu. Käviskö oikein vessassa, yksin... luksusta!