Tämä synnytys alkoi oikeastaan 2 viikkoa ennen tositoimia, eli toiseksi viimeisen neuvolan jälkeen, 12.5., alkoi supistukset tuntua kipeiltä ja yöllä ne voimistui koviksi. Seuraavana päivänä käytiin sitten OYSissa käyrällä ja en ollut kun sormelle auki ja kaulaa oli jäljellä, eli kotiin. Siinä tosiaan meni sitten tovi epäsäännöllisten supistusten kanssa ja taasen kun yliaikaskontrolliin mentiin 28.5. niin sille tielle jäätiin. Olin 4cm auki ja saliin vaan. Kauheasti kyseltiin lääkäriltä siitä että mennäänhän sitten ajoissa leikkuriin jos siltä näyttää ja sieltä tuli vähän sellaista vastausta että kun on jo yksi sectio alla niin menee oikeastaan toisin päin, että mahdollisimman pitkään yritetään alakautta. Jaiks...

 
Saliin päästiin sitten vaikka ensin näytti että ei päästä(!!!) Meinaan kun mentiin sinne synnärille niin siellä oli vähän kiukkunen kätilö vastassa ja ensimmäiset asiat se vaan tiuski päin naamaa, ensimmäiseksi kun mentiin sinne niin tokaisi vaan että ei oo saleja vapaana. No ei kai se mun vika oo... Sitte tiuski kun ei ollu otettu käyrää ollenkaan äitipolin puolella, missä olin YA-tarkastuksessa. 
 
No saliin päästiin sitten kuitenkin ja hommeli laitettiin käyntiin kalvoje puhkaisulla. Siinä hetken (noin 1,5h) olin ilman kivunlievitystä ja sitten aloin jo pyytelemään epiduraalia. Kätilö ei kuitenkaan sitä tahtonut vielä antaa kun vaikutus olisi sitten lässähtänyt liian aikaisin. Ilokaasua sitten koitettiin ja kerran se nousi hattuun mutta muuten niin se meni ehkä enemmän oheistoimintana kun helpotuksena. Kiikkutuoli sai osansa kyllä, onneksi oli kestävä. Niin kävin pissalla jonka jälkeen siirryin kiikkutuoliin ja se oli helpompi asento kun sängyllä. Mutta sitten alkoi käydä niin kipeäksi supistukset, joita tuli ihan pirun tiheään, että piti siirtyä sängylle. Sekin teki tuskaa ja kiikkustuolissa yksii supistus oli jo tuntunut siltä että piti ponnistaa. Sängylle kun siirryin niin sitten se vasta tuskaa oli. Anestesialääkäri pyydettiin epiduraalia varten paikalle, mutta se ei hommiaan ehtinyt tehdä. Eli mulle tuli TAAS niin kipeät supistukset että huudoksi meni. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi että olen 4cm auki. Ei siis edennyt siinä mielessä mihinkään taas. Tarjonta oli kyllä tällä kertaa oiken. Vuosin verta jonkun verran normaalia enemmän ja lääkärit pelkäsivät että entinen haava on revennyt. Vauvan sydänäänet laskivat pahimmillaan 70 ja ei sieltä nousseet käsittääkseni yli 90, joten lääkäri teki päätöksen hätäsectiosta. Sitte mentiin. Paha litku mulle juotavaksi ja punkka leikkaussaliin. Mies jäi odottamaan synnytyssaliin ja ei siis päässyt tällä kertaa edes mukaan. Ei mennyt kun muutama miuutti niin miehelle tultiin ilmoittamaan että tyttö tuli! Oli kuulemma lähtenyt jalat alta, onneksi oli sänky takana. 
 
28.5.2010 syntyi siis tyttö, painoa 3565g, pituutta 50cm. 
 
Niin, ja kaiken kukkuraksi mun rakko repesi. Lääkärit ei tiedä missä vaiheessa se on revennyt, mutta onneksi se huomattiin siinä vaiheessa kun lapsi oli ulkona. Eli nyt täällä kotona tepastellaan kestokatetrin kanssa maanantaihin asti ja sitten OYSiin varjoainekuvaukseen jossa toivottavasti todetaan että rakko on parantunut ja saan tän hemmetin pussin pois roikkumasta...
 
Saanko esitellä, "Alma"