Täällä podetaan flunssaa. Tiistaina alkoi Peppi niiskutella ja siitä asti onkin sitten sairastettu. Vähän jo näytti että tauti menee ohi mutta viime yö sitten räjäytti pankin. Ei nukkunut kyllä kukaan kun neiti oksensi noin puolen tunnin välein ensin kaiken sisällön masusta ja sitten limaa.  On vissiin perinyt multa tämän flunssan sairastamisen jalon taidon, eli kun on kova flunssa niin se tarkoittaa juurikin edellä mainittua. Mutta hyvä asia tässä on se että mulla ainakin olo on huomattavasti parempi edellä kuvatun yön jälkeen, kun saa kunnolla limat hiiteen kurkusta. Tänään käytiin sitten paikallisessa ja antibioottikuuri tuli vähän niinkun varmuuden vuoksi kun toinen korva punotti. Mieluummin mie syötän tuon antibiootin nyt kun odotan että molemmat korvat tulehtuu, vaikka en itsekään lääkkeitä syö kun äärimmäisissä tilanteissa. 

Itse on tässä vielä taudilta selvitty, vaikkakin eilen jo tuntui että nyt se tulee itsellekkin. Ei mikään ihme kun on huonosti nukuttuja öitä monta takana ja viime yönä ei tosiaan nukkunut kukaan yhtään. Se varmaan iskee sitten kun saa Pepin terveeksi ja huokaisee. Toivottavasti ei, mutta ihmettelen jos näin ei ole. Vissiin joku super-äiti-moodi päällä kun ei vielä sairasta.

Vaaveli on kiinnittynyt mitä ilmeisemmin ja laskettu aikahan on ihan nurkan takana, 16.5. niin tässä nyt odotellaan sitten notta koska se lähtö tulee. Itsellä on sellainen tunne että vauva syntyy ajoissa, mutta se varmaan johtuu vaan siitä että tunnen harjoitussupistukset nyt tässä raskaudessa kun Pepin aikana en niitä tuntenut ollenkaan. 

Jottei tulisi (taas) vaan tylsä tekstipostaus niin tässä yksi Pepin tuoreimmista kuvista. Taustalla äitini koira, Pimu.