Lapset nukkuilee päiväunia, minä olen kotona. Syystä että lapset oli viikonloppuna mahataudissa ja eilen vielä Peppi oksensi, joten tänään vielä kotipäivä ennen tarhaan menoa. 

Tytöt sai joululahjoja ison kasan, yllättäen. He saivat mm. nukkekodin jota minä tietenkin saan nettiostoksilla sisustaa, mutta vielä en ole lähtenyt mitään ostamaan, koska en ole päättänyt, minkä tyylinen nukkekodista tulee. Se on ihan sellainen perus Lundby-nukkekoti, eli tapettejahan sieltä voisi vaihtaa ja lattiaaki, mutta muoviselle kuorelle ei oiekin voi mitään tehdä. Se nyt kyllä on paras tuon ikäisten lasten leikeissä, että ehkä minä sitten vielä joskus ostan itselleni kaapin johon alan rakentaa nukeekotia ihan omaan tyyliin. 

 Mahatauti, NAM! Eilen kärsin tästä ihanasta taudista. Tai kärsin vielä tänäänkin kun on vähän niinkuin voimat pois kun kaikki on poistunut kehosta erinäisiä reittejä... Aamupala on pysynyt nyt sisällä, eli voiton puolella ollaan, luulisin. Ellei tule tuossa iltapäivällä mitään kuumehommeleita tai muuta. 

Menin itse poistamaan geelilakkaukset sellaisella manikyyrisetillä (eri teriä, toimii verkkovirralla jne). Ei hyvä. Taisi olla vähän liian rajuja ne terät + käyttäjällä ei ollut tarpeeksi taitoa ko hommaan. No, onneksi sain peruutusajan ammattilaiselle joka korjaa tilanteen (toivottavasti). Jos kehtaan mennä sinne... voiskohan se tehdä homman silmät kiinni? :)

Perjantaina tulee Pinjan kummitäti kyläilemään opiskelijakaverinsa kanssa ja nähdään heidän pienokainen, Lauri. Opiskelukaverillakin on vauveli mukana, taitavat olla aika samanikäisiä, näin olen käsitänyt. Voin olla väärässäkin...

Ei nyt pitää mennä kyllä sohvalle pötköttelemään... 

 Mulla on lasvanut vaan into kynsien laittoon tässä viimeaikoina. Suurimmaksi osaksi sen takia että on mennyt töihin ja saa muidenkin, kun alle 3-vuotiaiden seuraa. Olen vaihtelevasti myös muistanut ottaa kuvia kynsistä, mutten oiekin tiedä onko niitä järkevää laittaa tänne. Aina löydän niistä jotain vikaa ja sitten ei kehtaa julkaista. 
Esim tässä...

Tuo on ihan kiva idea ja tykkään noista, MUTTA, tuo valkoinen ei ole ollenkaan tasainen ja nuo raidat ei ole tasaisia... Näköjään jäänyt siistiminenkin puolitiehen kun on valkoisia pisteitä siellä täällä... Niin notta, tahdotteko nähdä näitä puolivalmisteita vai jätänkö ihan omaan tietoon?  

 Hiii, tämä lähtee huomenna töihin 2,5 vuoden kotonaolon jälkeen. Vähän jännittelee, mutta ei liikaa. Jännitystähän lisää tässä tapauksessa vielä se että en mene vanhaan työpaikkaan (koska sitä ei enää ole olemassa) vaan edessä on ihan uudet haasteet. Lapset menee myöskin ekaa kertaa tarhaan. Molemmat sai paikan samasta paikasta eli yksi stressitekijä vähemmän kun tietää että ne on toistensa tukena sielä. Onneksi isi ehtii käydä lasten kanssa totuttelemassa tarhaan, ettei tarvi kerralla rysäyttää 8h keskenään. 

Tällaisilla kynsillä ensimmäiseen työpäivään...

Ajattelin aloittaa ihan hillityillä ranskiksilla ja siitä sitten voi alkaa lisäämään väriä ja muuta. Onhan tuossa jo noita paljetteja, mutta nekin värittömiä :)

Tässä vielä Pepille tekmäni tunika. Hyväksi havaittu kaava (apinoitu jostakin valmiista tuotteesta, eli siis "oma kaava"). Kangas on anoppilan vintiltä joku vanha verho :)

 Tästä on nyt muutama vuosi (itseasiassa taisi olla vuonna 2006) kun olin jo leikkauspöydällä tästä mun ranteesta. Siinä on ganglio, eli ranteessa tuollainen patti mikä kasvaa välillä ja aiheuttaa kipuja. Sitä ei silloin voitu leikata koska se oli niin pieni. Alkuvuodesta menin taas lääkärille pyytääkseni lääkäriä tyhjentämään sen (punkteeraus on yksi hoitokeino) ja lääkäri olikin sitten sitä mieltä että ei kannata, hän laittoi minut taas leikkausjonoon. Nyt sitten huomenna on tämä suuri päivä (taas). Huomenna on siis leikkausaika ja tässä sitä vaan jännittää että leikataanko sitä vai ei. Se oli nimittäin alkuvuodesta isoin mitä se patti on ikinä ollut, mutta pari kuukautta sitten kaatusin lapseni ollessa sylissä ja otin sillä kädellä vastaan. Se posahti sitten siihen se rakkula. Ennenvanhaan näitä kuulemma hoidettiin niin että pamautettiin esim. kirjalla rakkula hajalle. Eli tavallaan minä hoidin vaivan itse, mutta nyt on sitten se leikkaus huomenna ja se on taas aika pieni tuo patti. Kuulemma 10% näistä rakkuloista uusii leikkauksen jälkeen. Tuo punkteeraus ja kirjalla lyönti -tai vaihtoehtoisesti kaatuminen- hoitokeinona on siis vain ongelman siirtämistä aina seuraavaan patin kasvuun. 

Siinä mielessä ärsyttää jos ne ei leikkaa, että me ei päästä nyt sitten tänä kesänä ollenkaan Haminaan koska mulla alkaa työt tasan viikon päästä. Jos ne ei leikkaa, niin meillä olisi ollut tässä noin 1,5 viikkoa aikaa olla Haminassa ennen mun töiden alkua.

Jännät paikat siinäkin mielessä että lapset lähtee hoitoon. Ne pääsee nyt oletettavasti samaan paikkaan ainakin kesäksi ja toivottavasti syksylläkin. Kesällä tosin saattaa hoitopaikka vaihtua ja hoitajatkin vaihtua lomien takia. Tärkeintä mulle olisi että he saisivat olla samassa paikassa.  

Nyt ruokaa tekemään ja pullaa leipomaan, hop hop!